News – 12.12.2023

Kilpailijoiden yhteistyö kestävyyshankkeissa helpottuu

Yhteyshenkilö

Lotta Uusitalo

Partner, Attorney at Law, LL.M. (Bruges), Trained on the Bench

+358 40 8338 008

Euroopan komissio haluaa vauhdittaa kestävän kehityksen hankkeita helpottamalla kilpailijoiden sopimuksia kestävyystavoitteiden saavuttamisessa.

Kasvihuonepäästöjen vähentäminen, ihmisoikeuksien edistäminen ja monet muut kestävyystavoitteet edistyvät monilla toimialoilla parhaiten, jos yritykset päättävät yhdessä tehdä asialle jotain. Voimien yhdistäminen voi nopeuttaa ja leventää kestäviä askeleita.

”Voimien yhdistämistä on kuitenkin hillinnyt aiheellinen pelko, että kilpailijoiden välinen sopimus johtaa kilpailulakien rikkomiseen. Siksi Euroopan komissio hyväksyi kesällä horisontaaliset suuntaviivat, jotka helpottavat kestävän kehityksen sopimusten arviointia”, sanoo kilpailuasioihin erikoistunut asianajaja Lotta Uusitalo.

Komission uudet suuntaviivat olivat tarpeen myös siksi, että tulossa oleva huolellisuusdirektiivi velvoittaa yritykset edistämään vastuullista toimintaa globaaleissa arvoketjuissaan ja huomioimaan myös vakiintuneiden liikekumppaneiden toiminnan vaikutukset. Tämä puolestaan edellyttää voimavarojen ja tietojen jakamista. Horisontaaliset suuntaviivat vähentävät riskiä, että huolellisuusdirektiivin noudattaminen johtaisi kilpailulakien rikkomiseen.

Kehitä kestävyyttä, älä rajoita kilpailua

”Komission linjaus ei luonnollisestakaan kumoa kilpailulakeja eikä keskeistä periaatetta, että kilpailijoilla on velvollisuus pidättäytyä kilpailua rajoittavista sopimuksista, jotka vahingoittavat kuluttajan etua”, muistuttaa Uusitalo.

Pääsääntöisesti ongelmia eivät aiheuita sopimukset, jotka koskevat

  • yritysten sisäistä käyttäytymistä
  • tietokantaa toimittajista tai jakelijoista, jotka toimivat kestävällä tavalla
  • koko toimialan laajuisia tiedotuskampanjoita.

Komission suuntaviivojen mukaan kilpailevat yritykset voivat sopia oikeudellisesti sitovien kansainvälisten sopimusten riittävän täsmällisten vaatimusten tai kieltojen noudattamisesta. Näin voi tehdä, vaikka kyseisiä kansainvälisiä sopimuksia ei olisi pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä.

Tällaiset kansainväliset sopimukset voivat koskea esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä, trooppisten puiden hakkuuta tai saastuttavien aineiden käyttöä. Kilpailevat yritykset voivat sopia, että tällaisten vaatimusten tai kieltojen vastaisten tuotteiden tuotanto tai tuonti EU-alueelle kielletään.

Kestävyysnormeista voi sopia

Kilpailevat yritykset voivat komission suuntaviivojen mukaan sopia myös kestävyystavoitteita edistävien normien hyväksymisestä ja noudattamisesta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Tällaiset normit voivat liittyä esimerkiksi pakkauskoon yhdenmukaistamiseen niin, että pakkausten kierrätys helpottuu. Normit vahvistavat usein muun muassa kestävyysmittareita, ohjeita tai sääntöjä.

Normienkin kohdalla on muistettava, että ne eivät saa vähentää kilpailua. Niinpä esimerkiksi sopimus tuotannon rajoittamiseksi ei ole kestävyysnormisopimus.

Kilpailuongelmat eivät estä kaikkea

Vaikka kestävyyssopimus aiheuttaisi huomattavia tosiasiallisia tai todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia kilpailuun, voi sopimus olla sallittu, jos seuraavat neljä ehtoa täyttyvät: Sopimus lisää tehokkuutta, se on välttämätön kestävyystavoitteisiin pääsemiseksi, kuluttajille tulee selkeitä hyötyjä ja kilpailua jää jäljelle.

Kilpailuongelmia syntyy muun muassa, kun sopimus:

  • lukitsee hintoja, jakaa markkinoita tai asiakkaita tai rajoittaa tuotantoa, laatua tai innovointia,
  • siirtää kestävyysnormin käyttöönotosta aiheutuvat lisäkustannukset asiakkaille korkeampina myyntihintoina,
  • painostaa suoraan kilpailevia kolmansia osapuolia olemaan markkinoimatta normin vastaisia tuotteita,
  • rajoittaa teknologisen kehityksen lakisääteisiin vähimmäisvaatimuksiin sen sijaan että kilpailijat tekisivät yhteistyötä kunnianhimoisempien ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

”Komission suuntaviivat avaavat siis paljon mahdollisuuksia yhteistyöhön kestävyyshankkeissa, mutta yritysten kannattaa olla tarkkana sopimusten sisällön suhteen, ettei hyvää tarkoittava sopimus aiheuta ongelmia tekijöilleen”, sanoo Uusitalo.